Viiniammattilaisen matkassa
Kiehtova Itävalta yhdistää viininvalmistuksen perinteet ja uudet tuulet
Suomalais-itävaltalaisen Jenny Sternbergerin kiinnostus viinejä kohtaan vei Keski-Eurooppaan opiskelemaan viinitieteiden maisteriksi. Nykyään Hartwallilla viinien parissa työskentelevällä Jennyllä on monipuolinen tausta alalta – hän on tehnyt töitä muun muassa Alkossa sekä Domäne Wachaun viinitilalla Itävallassa. Vapaa-ajalla uusimpana kokeiluna on kasvattaa viiniköynnöksiä kotona Suomessa.
Oletko miettinyt, mitä sisältävät viinitieteen opinnot? Mitä uusia tuulia perinteikkäänä pidetty itävaltalainen viininvalmistus tarjoaa? Entä mitä ovat piwi-lajikkeet? Nyt otetaan näistä selvää Jennyn kertomana!
Kiinnostus viinien maailmasta innoitti opiskelemaan alaa
Juureni ovat yhdistelmä Suomea ja Itävaltaa…
ja kotonamme on aina vallinnut raikas sekoitus molempien maiden tapoja. Isäni suku on kotoisin Linzin teollisuuskaupungin alueelta Ylä-Itävallasta. Alue on sen verran lännessä, lähellä Saksan rajaa, ettei siellä enää kasva viiniköynnöksiä eikä Itävallan romanttinen viinituotanto ole samalla lailla osa päivittäistä elämää. Keski-eurooppalainen kulttuuri näkyi kuitenkin lapsuudenperheessäni siinä, että viiniin suhtauduttiin avoimesti. Se oli osa normaalia elämää, eikä siitä tehty lapsillekaan tabua. Eipä se kielenkärjellinen punkkua toisaalta silloin 9-vuotiaana kovin hyvältä maistunut, ja seuraavan kerran taisinkin maistaa punaviiniä vasta parikymppisenä. Aikuistuttuani hurahdin drinkkeihin, valkoviineihin ja samppanjoihin, kunnes elegantti Burgundin Pinot Noir korjasi punaviinejä kohtaan kokemani ennakkoluulot.
Master of Science in Viticulture, Oenology and Wine Economics…
on suorittamani kansainvälinen tutkinto. Opintoja käytiin sekä Wienissä että Saksan Geisenheimissa. Suomeksi yleensä kerron opiskelleeni viinitieteitä, sillä enologi ei ole varsinaisesti kaikkein tunnetuin ammattinimike täällä päin. Enologia viittaa kaikkeen kellarissa tapahtuvaan viinien valmistukseen, kun taas viticulture tarkoittaa viiniköynnöksen ja -tarhojen tutkimista ja hoitoa. Tutkinto on siitä harvinainen, että se yhdistää näihin kahteen vielä liiketalouspuolen, joten ehkä viinitiede on lopulta suomeksi aika hyvä yleisnimitys.
Opiskellessani viinitiedettä minut yllätti…
kaikki ne lukemattomat haasteet, joihin kellarissa ja tarhoilla voi törmätä. Ajattelin, etten koskaan pystyisi tekemään viiniä itse. Myöhemmin olen tutustunut rohkeisiin ja inspiroiviin ihmisiin, joilla on todellista can do -asennetta. Se on auttanut näkemään, miten kaikki on mahdollista, jos vain uskaltaa yrittää ja on valmis oppimaan erehdyksistä.
Urbaani viininvalmistus vavisuttaa historiallisia perinteitä
Moni viiniharrastajakaan ei tiedä…
viiniköynnöksen olevan itseasiassa rikkakasvi, jonka viininviljelijät ovat kesyttäneet tuotantokasviksi. Viiniköynnöksen kyky selvitä ja sopeutua erittäin haastavissa olosuhteissa on käsittämätön. Viime aikoina on tutkittu viiniköynnöksen kykyä muistaa aiempien vuosien olosuhteita sekä sitä, miten köynnös valmistautuu muistojen perusteella tulevaan vuoteen.
Usein viinitilojen luullaan olevan…
romanttisia, seesteisiä ja vanhoja! Viininvalmistuksella on pitkät perinteet ja usein arvostetuimmilla tiloilla on satojen vuosien historia. Viime vuosina näitä perinteitä on alettu rikkomaan ja nykyajan viinitila ei enää mahdu ahtaaseen ja perinteikkääseen muottiin. Urbaanit viinitilat tuovat viininvalmistuksen kaupunkeihin ja tänne pohjoiseenkin. Keski-Euroopassa garage wineryitä perustavat rohkeasti innokkaat viinintekijät, joilla ei ole suvun tilaa taustalla. Suomessakin viininviljely yleistyy koko ajan ja hybridilajikkeiden myötä täälläkin nähdään jo ihan mukavia satoja.
Viinitilalla työskentelyssä nautin eniten…
yhteistyöstä luonnon kanssa. Viinintekeminen on taidetta ja parhaimmillaan se näkyy siten, että viiniä ohjataan oikeaan suuntaan, eikä pakoteta ja tehdä väkisin. Viinintekemisessä, samoin kuin köynnöksen hoidossa, itseäni kiehtoo luonnonvoimien valjastaminen; kun ymmärtää miten luonto toimii, voi toimia sen kanssa ja luoda jotain hienoa.
Unelma omasta viinitarhasta…
käy pikkuhiljaa toteen, kun istutin keväällä harrastusmielessä puolen aarin alueelle Vitis Vinifera -lajikkeen köynnöksiä. Olen koulussa tutkinut paljon viinitarhan riskienhallintaa kylmissä olosuhteissa ja nyt testaan näitä oppeja oman viinitarhan kanssa – pidetään peukut pystyssä, että taimet selviävät tulevan talven yli! Yksi haaveeni on koittaa myös tehdä hybridiviinirypäleistä viiniä sekä marjaviiniä ja sekoittaa niitä.
Itävallan viinikulttuurissa risteilevät perinteet ja uudet innovaatiot
Itävallan valkoviineistä minulle tulee ensimmäisenä mieleen…
monipuolisuus! Itävalta viinimaana kattaa kaksi eri kulttuuria. Toinen on mahtipontinen, perinteinen kulttuuri, jossa kellarit ovat satoja vuosia vanhoja ja ”näin on aina tehty” -mentaliteetti kukoistaa. Sen ohella toimii lähes vallankumouksellinen under ground -liike, joka rikkoo perinteisiä rajoja ja kokeilee rohkeasti uutta, kuten natural-viinejä ja piwi-lajikkeita. Odotan mielenkiinnolla mitä Itävallassa seuraavaksi keksitään.
Ajattelen maan seuraavan viinitrendin olevan…
infektioresistenssit piwi-lajikkeet (= pilzwiderstandsfähige Rebsorten) ja tuottajien kasvava mielenkiinto näitä kohtaan. Olemme uuden kynnyksellä, mutta meiltä viininystäviltä vaaditaan ehkä hieman malttia ennen kuin saamme laajemmin maistettavaksi mielenkiintoisia ja laadukkaita piwi-viinejä. Viinintekijöiden täytyy ensin itse saada tutustua näihin lajikkeisiin ja uuden köynnöksen istuttamisesta menee pari vuotta ennen kuin se tuottaa hedelmää. Sen jälkeen kuluu vielä pari vuosikertaa ennen kuin löydetään sopivimmat toimenpiteet kellarissa. Muutama edelläkävijä on jo sinut piwi-lajikkeiden kanssa, mutta nähtäväksi jää, siirtyvätkö isommat tuottajat myöskin jossain vaiheessa näihin lajikkeisiin ja missä määrin.
Tällä hetkellä itävaltalainen lempiviinini on…
mahdoton valita, mutta viimeisimpänä suuren vaikutuksen teki Johannes Zillingerin Numen Grüner Veltliner. Rypäleet poimitaan fysiologisesti erittäin kypsässä vaiheessa, viini käy amphorassa solunsisäisesti ja lepää sen jälkeen 22 kuukautta hiivasakan päällä. Viinille annettaan aikaa ja rauha kehittyä ilman viinitekijän turhaa väliintuloa ja tuloksena on upean tasapainoinen ja eläväinen viini.
Trendikäs grüner veltliner läikkyy lasissa – tutustu neljään tyylilajin edustajaan
Domäne Wachau Grüner Veltliner Federspiel Terrassen 2021
Grüner Veltliner Federspiel Terrassen on klassinen Grüner Veltliner, joka valmistetaan käsinpoimituista rypäleistä Wachaun Tonavan jokilaaksoa reunustavien kukkuloiden rinteiltä. Itävaltalaisen huipputuottajan viinissä voi havaita vihreää omenaa sekä Grüner Veltlinerille tyypillistä valkopippuria ja yrttisyyttä. Viini on kuiva ja hapokas.
Stift Klosterneuburg Grüner Veltliner 2021
Itävallan vanhimman viinintuottajan, Stift Klosterneuburgin, moderni viinisarja tuo uutta kulmaa perinteikkään talon valikoimaan. Sarjan trendikäs Grüner Veltliner -valkoviini on tyyliltään kuiva ja raikas, vain 2,6 g/l jäännössokerilla. Maun puolella voi aistia raikasta hedelmää, sitruksisuutta ja rypäleelle ominaisesti hennon pippurisuuden.
Klostergarten Grüner Veltliner 2021 hanapakkaus
Hanapakkauksessa laadukkuudesta tunnettu Grüner Veltliner -lajike on vielä melko harvinainen näky. Kesän 2022 uutena tulokkaana ilahduttaa kuitenkin kahden litran kokoiseen, tyylikkääseen bag in box -pakkaukseen tiensä löytänyt Klostergarten Grüner Veltliner.
Miellyttävän kuiva valkoviini tulee myös Stift Klosterneuburgin luostaritilalta, joka on saanut alkunsa jo vuonna 1114. Viinin nimi Klostergarten viittaa tilan suureen puutarhaan.
Klosterneuburg Mathäi Brut
Samppanjamenetelmällä valmistettu Mathäi on Grüner Veltliner -lajikkeesta valmistettu laatukuohuviini. Moniulotteinen Mathäi on tyyliltään harmoninen, erittäin kuiva, raikkaan hapokas ja kypsän sitruksinen sekä aavistuksen persikkainen. Vuonna 2016 Viinilehti palkitsi Mathäin vuoden kuohuviininä!