Aitoa inkivääriä sisältävä Ginger Joe on kipakasti poltteleva juomasekoitus, jonka juuret ovat 1700-luvun Lontoossa. Etiketissä liekehtivät Joseph Stonen tuuheat viikset – mutta kuka oli Joseph Stone ja miten historian kirjoihin jäänyt ginivillitys liittyy Ginger Joen tarinaan? Ahmi lyhyt oppimäärä Ginger Joen historiaa!
Ginivillitys vapautti alkoholin valmistuksen
Ginger Joe sai alkunsa kiihtyvästi kasvassa 1700-luvun Lontoossa, jossa elettiin samaan aikaan sekä ginin että inkiväärin nousukautta. Giniksi kutsuttiin tuolloin monenlaisia alkoholeja – huomattavasti laajemmalla merkityksellä kuin nykyään.
Ranskasta rantautumaisillaan olevan brandyn asemaa haluttiin horjuttaa ja ginin valmistaminen vapautettiin. Uudistuksen myötä ginin valmistuksen ja jakelun valvonta lakkautettiin, ja eipä aikaakaan, kun kadut täyttyivät juopuneista kansalaisista. Halvan ja epäpuhtaan alkoholin sävyttämät vuodet 1730-1750 nimettiin myöhemmin ginivillitykseksi (eng. Gin Craze), eikä ajanjaksoa voi tarkastella ylpeydellä. Vaikka ginivillityksen myötä brandyn yleistyminen estettiin, holtittoman juopottelun ja valvomattoman valmistuksen haitat nostivat pöydälle uusia ongelmia ja gini palautettiin useiden asetusten myötä sääntelyn pariin.
Kun sääntely ja valvonta palasivat, ginin myyminen yksityishenkilöille kiellettiin ja tislaamot kokosivat ympärilleen jälleenmyyntiverkostoja, joiden myyntilisenssien pohjalle bisnes rakennettiin uudelleen.
Finsburyn tislaamo erottui inkiväärillä
Vuonna 1740 perustettu lontoolainen Finsburyn tislaamo oli yksi uudistuksen voittajista, sillä Finsburyn antimet tunnettiin laadusta, jota kilpailijat eivät pystyneet nokittamaan. Kun ginin valmistusta ei vuosiin säädelty, juomia oli maustettu ja jatkettu jos jonkinlaisilla aineksilla, jotka eivät elintarvikkeisiin kuuluneet. Kuuluisaan Finsburyn inkivääriviiniin jauhettiin muista poiketen mausteeksi aitoa inkivääriä suurilla myllynkivillä, jotka ovat edelleen näytillä Lontoon keskustassa.
Menestyksekkäässä Finsburyn tislaamossa uransa aloitti 17-vuotiaana harjoittelijana myös muuan Joseph Stone, tunnetun kauppiassuvun vesa. Kun veri myöhemmin veti Josephin isänsä jalanjäljille kauppiaaksi, hän ymmärsi riittävästi sekä alkoholista että kaupanteosta, ja alkoi myydä Finsburyn tislaamon suosittua inkivääriviiniä ja muita juomia omalla nimellään.
Kipakasti poltteleva Stone’s Ginger Joe syntyi siis villien ginivuosien ja kuulun inkivääriviinin perintönä, mutta tarinan viimeinen käänne on vielä paljastamatta.
Ginger Joe ei ole olut, vaikka etiketissä lukee niin
1800-luvun Lontoon veroluokat eivät olleet erityisen monipuolisia. Tuotekehityksen myötä päivänvalon nähnyt mieto inkivääripohjainen alkoholijuoma Ginger Joe nimettiin vallitsevien verotusluokkien mukaan olueksi, vaikka olutta muistuttaakin ainoastaan juomasekoituksen vahvuus. Ginger Joe ei siis ole olut, eikä sitä ole valmistettu käymisteitse, mutta se mikä on kerran 1800-luvun Lontoossa päätetty, pätee.
Tuuheat oranssit viikset ja niiden kärkiin inkiväärin poltteesta leimahtanut liekki ovat merkki vuosisatojen historiasta, joka edelleen kuplii aidon inkiväärin voimin.
