Turha itkeä kaatunutta viiniä, uusia pulloja tulee aina

Viini yhdistetään yleensä hyviin hetkiin, juhliin, tilaisuuksiin jotka halutaan muistaa tai vaihtoehtoisesti hetkiin jotka halutaan jakaa rakkaiden kanssa. Joskus ne hetket ovat vaikeampia. Kuten eron hetkellä.

Olin viettänyt viikon itkien itseni uneen iltaisin ja surrut mitäpä muutakaan kuin särkynyttä sydäntäni. Olin syönyt suklaata ja katsonut PS. I Love You:n niin monesti että osasin repliikit jo ulkoa. Vatvoin päässäni samoja ajatuksia, kyllä te tiedätte sen ajatusmyrskyn, kun muistatte jotain pientä. Kuten sen miten hän aina laski paitansa tietylle tuolilla ja käsittämättömän tavan viikata sukat siihen samaiselle tuolille nukkumaanmentäessä. Samaan aikaan todella ärsyttävää, mutta hellyttävää. Ajatusmyrsky lähtee jostain tällaisesta asiasta ja etenee siihen, että miksi kaikki päättyi. Kesken tällaisen ajatysmylläkän oveeni koputettiin. Kurkkasin ovisilmästä ja näen ystäväni. Neljä parasta ystävääni ja viinipulloja. Neljä pulloa lempivalkoviiniäni.

white-2559865_1280

En avannut ovea heti, vaikka kieltämättä ne viinipullot kiehtoivat. Nojasin selkääni ovea vasten ja vedin henkeä. Joku koputti oveen uudestaan ja kuulin huhuilun:
-Nyt se ovi auki, me tiedetään että sä olet siellä!

Naiset, minun rakkaat naiseni pelmahtivat pieneen eteiseeni ja huomasin että heillä oli kaikilla päällään pikkumustat. Päädyin keskelle ryhmähalia ja samaan aikaan minulle sanottiin, että minunkin pitää pukea mekko päälleni. Erojuhlat vaativat nimenomaan pikkumustan. Tämä selvä.

Puin päälleni yhden lempimekoistani, miettien samalla että tämän illan jälkeen se ei varmaan olisi enää lempimekkoni. Oloni oli kuin olisin hautajaisiin menossa ja tavallaan olinkin. Parisuhteeni hautajaiset. Asunnossani oli pahasta mielestäni huolimatta ensimmäistä kertaa hyvä fiilis. Ystäväni olivat kaivaneet kaapistani viinilasit ja kaataneet jokaiselle meistä lasilliset. Hymähdin vähän, sillä yksi heistä ei edes pidä valkoviinistä.
Oioin mekkoni suoraksi ja astahdin keskelle olohuonetta, katselin ympärilläni hyöriviä naisia ja minua itketti taas. Ehkä oli parempikin etten ole yksin, tuntui hyältä tietää että joku välittää. Tartuin lasiin ja maistoin viiniä.

pinky-swear-329329_1280

Ystävät ja viini, niihin voi aina luottaa.

Paria tuntia ja muutamaa viinipulloa myöhemmin olimme levittäytyneet kuka minnekin olohuoneessani. Yksi ystävistäni makasi lattialla, jalat sohvallani ja nauroi katketakseen vanhoille muistoille. Siemaisin viiniäni, enää minua ei itkettänyt.

Ystävieni lähdettyä join lopun viinin lasistani ja menin nukkumaan. Sinä iltana minä vietin spontaaneja erojuhlia ystävieni kanssa, muistin mitä on oikea rakkaus ja ehkä hieman korjasin särkynyttä sydäntäni.


 

Kirjoittajasta: Mira Jyläskoski on vapaa toimittaja joka rakastaa koko sydämellään.

Kirjoittaja: Viinilinnan Vierailija

Lukk

Nyregistrering

Registrerer deg via e-post

Lukk

Nyregistrering

Er du allerede registrert? Logg inn her

Lukk

Logg inn

Har du glemt passordet?

Registrer deg her

Lukk

Glemt passordet?

Skriv inn din e-postadresse, så sender
vi deg gjenoppretting av nytt passord!

Lukk

Takk for din registrering

Vi har sendt en e-post. Vennligst følg instruksjonene for aktivering.